"Koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin on kirjoitettu: "Minä
uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme ja sentähden
myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen,
on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä
teidän kanssanne." 2 Kor. 4:13,14.
Elämme merkillistä aikaa, sillä Jumalan kansa, uskovat, ovat
tätä nykyä jatkuvan painostuksen alaisina. Mitä merkillistä siinä
on? Ei toki julkijumalattomien vastustus mitään uutta Kristuksen
seurakunnalle olekaan. Sensijaan verrattain uutta, ainakin vastuksen
määrään ja julkisuuteen nähden on se, että tuo vastustus tulee
voimakkaimmin juuri kristillisen, evankelisluterilaisen kirkon sisältä
ja sen pääkohteena ovat saman kirkon vanhauskoiset jäsenet. Näyttää
jopa siltä, että Suomen kirkon johtoelimet, piispat etujoukossa,
ovat kertakaikkiaan päättäneet nujertaa kirkkonsa luterilaiseen tunnustukseen
yhä vetoavat ja Raamattua ylimpänä ohjeenaan seuraavat
papit, nuoriso-ohjaajat, ja muut yleisen mielipiteen
jumalallistamista vastustavat palvelijansa. Jopa nykyaikana kaikkien
muiden arvojen yli korotettu suvaitsevaisuus ja uskon - ja
mielipiteenvapaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttävät koskevan
kaikkia muita ihmisryhmiä ja ilmiöitä, paitsi Raamattuun erehtymättömänä
Jumalan Sanana ja luterilaiseen tunnustukseen uskonopin
ohjeena pitäytyviä Suomen kirkon jäseniä.
Moni kyselee ihmetellen, mihin tämä johtaa?
Vastauksen siihen tietää yksin Jumala, emmekä me käy sitä
ennakolta arvailemaan. Sen kuitenkin Jumalan Sanan perusteella
tiedämme, että "jotka Jumalaan turvautuvat heitä ympäröi armo."
Tiedämme myös sen, että jos Kristuksen ruumiin yksi jäsen kärsii,
silloin myös toiset jäsenet kärsivät yhdessä sen kanssa, samoin kuin
yhden ilo koituu koko ruumiin hyväksi.
Ja edelleen tiedämme, että meidän tehtävämme on antaa noille
vääryyden kohteena oleville täysi tukemme ja rohkaista heitä uskollisesti
seisomaan Jumalan Sanan ja Herramme sovitusveren armon
pettämättömällä perustuksella, Kristus-kalliolla.
SEPPO SALO
