Sielunvihollinen keksi paratiisissa oivan keinon saada ihminen
epäilemään Jumalan sanaa. Se laittoi ihmisen harkitsemaan,
miettimään ja pohtimaan Jumalan sanoja. Onko Jumala todellakin,
ihanko varmasti, täyttä totta tarkoittaen sanonut? Vai
sisältyikö hänen sanaansa jokin taka-ajatus, sivujuonne tai
taustamerkitys?
Entä, pitääkö tuo sana nyt ihan tosissaan ottaa? Ei kai nyt
sentään ihan kirjaimellisesti ainakaan?
Ja mikä on tuon Jumalan asettaman rajoituksen perimmäinen
syy, mikä vaikutin? Ettei vain olisi liian hätiköiden tai
harkitsematta annettu koko kielto? Eikä siinä ole mainittu edes
viimeistä voimassaolopäivää, liekö jo vanhentunut?
Tiedämme tuon pohdinnan tuloksen. Sen loppu on koko
ihmiskunnan synkintä historiaa.
Sen seurauksena koko ihmiskunta joutui eroon Jumalasta
ja veti päälleen kuoleman ja kadotuksen.
Jumala puuttui asioihin:
"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta
syntyneen, lain alaiseksi tulleen, ostamaan vapaiksi lain alaiset,
että me saisimme lapsenoikeuden." Gal. 4:4,5. "Ja Sana
tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme
hänen kunniaansa niinkuin Isän ainosyntyisen kunniaa,
täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun
sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, hänellä on
iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomioon, vaan on siirtynyt
kuolemasta elämään." Joh. 5:24.
Mutta yhä edelleen sama Jumalan sanan suhteellistaminen,
vähättely ja kieltäminen jatkuu.
Suurin osa ihmisistä vähät välittää Jumalan puheista. He
haluavat kulkea omaa tietään. Sen tien päässä on kadotus
helvetissä.
Mutta sielunvihollisen ovelin juoni näkyy siinä, että myös
kristillisen seurakunnan valtaenemmistö on hylännyt Raamatun
auktoriteetin. Raamattuun ehdottomana Jumalan sanana
turvaavia ja siihen vetoavia pidetään esimerkiksi Suomen luterilaisen
kirkon piirissä jo aivan yleisesti häirikköinä, joista
halutaan eroon.
Jumalan sanan arvovalta on kielletty. Sen sijaan on asetettu
piispojen, kirkolliskokousten ja työmarkkinajärjestöjen
sana.
Ja Jumalan sanaan sitoutuneita omiatuntoja yritetään väkivalloin
murtaa työsuojelu- ja tasaarvolakien nojalla.
Mutta Jumala puhuu edelleen sanassaan:
"Joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo." Ps. 32:10.
"Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka
häneen turvaavat." San. 30:5.
Seppo Salo
